Toivon hartaasti, että myös tuoreimmat verkko-opettajat ovat jo tässä vaiheessa ymmärtäneet sen, että etäopetus ei tapahdu vanhanaikaisen viestinnän kaavan mukaan: eli lähettäjä (opettaja) antaa tehtävät ja vastaanottaja (opiskelija) tekee ne. Mukana tulee olla myös vuorovaikutusta sekä opettajan ja opiskelijoiden välillä, että mielellään myös opiskelijoiden kesken. Tämä tekee opiskelusta mielekkäämpää ja auttaa myös opittavan asian ymmärtämisessä.
Tällä kertaa vinkkini liittyy opiskeluun liittyvien tehtävien määrään. Karkeasti ilman tarkempaa tutkimusmateriaalia väittäisin, että tehtäviä annetaan pikemminkin liikaa kuin liian vähän. Opettajan on normaalitilanteessakin hyvin vaikea hahmottaa tehtävien määrää, koska hänelle itselleen aiheet ja toimintatavat ovat yleensä tuttuja. Opiskelijalle ne molemmat voivat olla täysin vieraita. Asioiden opettelu vie aikaa ja opiskelussa tulisi myös aina antaa aikaa ajatella.
Jos mietitään esimerkiksi parituntisen session työmäärää, tulisi siihen sisältyä opettajan alustusluento, opiskelijan tehtäväkuvauksien lukemiseen ja tulkintaan käyttämä aika sekä mahdolliset lisäkysymykset opettajalle ja opettajan vastausten hahmottaminen. Opiskelija saattaa joutua käyttämään aikaa myös etsiäkseen tietoa siitä, miten esimerkiksi tehtävässä edellytetty sovellus toimii tai mitä vaatimuksia tehtävän muodolle on asetettu.
Pystyäkseen vastaamaan tehtävään, on myös hankittava tietoa. Jos aineistoa on monessa kohteessa kuten kirjassa, verkkoympäristössä ja Internetissä, saattaa parituntinen hujahtaa helpostikin jo pelkkään tiedonhankintaan. Ja kun tähän lisätään vielä asian prosessointi opiskelijatiimin kesken ja yhteistyön työvälineen valinta, saattaa olla ettei tehtävä valmistu kahdessakaan päivässä.
Kun vielä huomioidaan poikkeustilanteen luonne, jossa kaikki ovat uuden edessä, sanoisin että erityisesti nyt vähemmän on enemmän. Mitä vähemmän tehtäviä on, sitä laajempia ne voivat olla ja sitä syvemmälle tasolle opiskelijat opiskellessaan pääsevät.
Ajatuksia viestinnästä - ja vähän muustakin 