Etätyöstä kirjoitetaan nyt poikkeuksellisen paljon. Ymmärrän erilaisten ammattien eron ja ihmisten erilaiset toimintatavat. Silti on pakko on myöntää, että en pysty millään samaistumaan läheskään kaikkiin jaettuihin etätyökokemuksiin. Nostan tekstissäni esille muutaman väitteen, joiden kanssa olen oman kokemukseni myötä hyvin eri mieltä.
1. Jää luppoaikaa tehdä sometestejä pitkin päivää. Jotkut ehtivät tehdä jopa remontteja etätyön lomassa.
Tietenkin etätyössä aikaa säästyy työmatkojen verran. Sekin on totta, että monet ovat joutuneet tekemään aivan järkyttävän pitkiä työmatkoja kotoaan työpaikoille. Etätyön voi useimmissa tapauksissa tietenkin tauottaa niin, että esimerkiksi ruokatauon yhteyteen yhdistää päivälenkin ja pyykinpesun. Mutta silti. Nostan hattua, jos jaksatte vielä käyttää nuo säästyneet 2-4 tuntia remontointiin tai sometteluun.
Itselläni etätyö on aina tarkoittanut normaaliakin intensiivisempää keskittymistä itse työhön. Eli pikemminkin siinä on käynyt niin, että jopa ruuan valmistus ja pyykinpesu ovat unohtuneet, kun työ on vienyt päivästä kaiken ajan ja voimat. Työn flow-tilasta siirtyminen suoraan remonttiin ei ainakaan minulta onnistuisi. Toisaalta olenhan teoreetikko. Käytännön osaajilla tilanne voi olla hyvin toisenlainen.
2. Tiimityö ja kevyet keskustelut eivät onnistu.
Tätäkin väitettä ihmettelen. Olin viimeiset kolme vuotta mukana projektitiimissä, joka toimi pääosin verkkovälitteisesti. Tiimiläiset asuivat eri puolilla Suomea, joten säännöllinen livetapaaminen ei ollut tarkoituksenmukaista. Tapasimme 2-3 kertaa vuodessa ja Skypettelimme joka kuukausi. Muuna aikana tiimityötä tehtiin Teamsin, Yammerin, pikaviestien, sähköpostin ja puhelimen välityksellä. Ja hyvin sujui.
Vastaavanlaista työkokemuksia löytyy useita. Pitäisin etänä toimivaa tiimiä omien kokemuksieni kautta jopa tehokkaampana kuin viikoittain livenä kokoontuvaa tiimiä. Viikkokokouksiin ihmiset tulevat kiireisinä ja väsyneinä. Saapuminen paikalle aiheuttaa aina joillekin ihmisille paljon suunnittelua, matka-aikataulujen tarkastelua, asioiden priorisointia ja muista töistä pois olevaa matkustusaikaa.
Kun tapaamisia on usein, niiden kesto on myös yleensä lyhyt, joten asioiden käsittelykin jää kesken. Osallistujat ajattelevat jo usein seuraavaa palaveria ja ovat poissaolevia. Usein jää tyhjä tunne, että palaveri on pidetty palaverin vuoksi. Että oltaisiin kiltisti työpaikalla ja tehtäisiin näennäisesti jotain, vaikka itse tavoitteena oleva asia ei edistyisikään yhtään.
Verkkokokoukset ovat tietenkin useimmiten myös lyhyitä, mutta etenkin heti aamuun sijoitettuna osallistujat ovat niissä mielestäni enemmän läsnä ja virkeämpiä. Verkkotiimin lähitapaamiset puolestaan kestivät ainakin meillä yleensä koko päivän tai puolikkaan päivän. Tällöin matkustaminenkin tuntui tarkoituksenmukaiselta ja asioiden käsittelyssä pystyttiin saavuttamaan jokaisella kerralla syvempi taso.
Epävirallinen ns. kahvipöytäkeskustelu hoituu etätyöläisillä pikaviesteillä. Aina niihin ei vastata reaaliaikaisesti, mutta nopea vastaus saadaan tiimikaverilta seuraavassa sopivassa välissä – eli yleensä aika nopeasti. Työasioiden lomassa voidaan vaihtaa epävirallisempiakin kuulumisia ja kirjalliseen viestiin jokainen vastaa kun itselle sopii. Omaa työtä ei siis tarvitse keskeyttää. Ja silloin kun haluaa kuulla ihmisen ääntä, voi aina tarttua puhelimeen. Viestiminen etänä onnistuu kirjoittamalla ja puhumalla, kumpi luontevammalta missäkin tilanteessa tuntuu.
Sitä en kiistä, että oikeiden ihmisten tapaaminen livenä on mukavaa. Mutta kohtaamisia ei tarvitse olla päivittäin. Töitä tehdään kuitenkin harvemmin pelkästään ihmisten kohtaamisen ilosta, usein perimmäinen tavoite työssä on joku muu.
3. Digisovellukset ovat kauheita, monimutkaisia ja kalliita.
Tuntuu aika ironiselta, että todelliseen digiloikkaan tarvittiin pandemia. Monet asiat olisi ollut opeteltavissa ja tehtävissä jo paljon aiemmin rauhallisemmissa olosuhteissa. Oikeasti monet etätyössä käytettävät sovellukset ovat hyvin helppokäyttöisiä ja useat jopa ilmaisia. Tosin ilmaisversioilla voi olla merkittäviäkin rajoitteita maksullisiin verrattuna, mutta alkuun niilläkin pääsee.
Moni pelkää virheitä ja kasvojen menettämistä. Turhaan. Silloin kun tekniikka on kyseessä, tapahtuu virheitä väistämättä aina silloin tällöin. Opettelu on kokeilua ja kokeilu voi onnistua tai epäonnistua. Ilman kokeilua ei voi löytää itselleen sopivia työkaluja. Vinkkejä kannattaa kysyä myös reilusti muilta. Epävarmuutta on vain opittava sietämään. Kokeilu- ja opetteluvaiheen jälkeen homma yleensä toimii teknisestikin varsin hyvin.
Moni tuntuu asettavan myös tavoitteensa turhan korkealle. Ei ole mitään järkeä aloittaa monimutkaisimmasta ja kalleimmasta sovelluksesta, vaan alussa kannattaa käyttää hyvin yksinkertaisia ratkaisuja. Vuorovaikutuskanavana voi toimia vaikka monen aikuisen jo valmiiksi tuntema Facebook, jos kaikki sen jo valmiiksi tuntevat eikä käsittelyssä ole kovin salaisia asioita.
Ikävää, että moni joutuu rakentamaan ensimmäiset etätyökokemuksensa tilanteessa, jossa koululaiset sekä taaperot pyörivät jaloissa ja haittaavat keskittymistä olennaiseen. Työn tekeminen yksin kotona on kieltämättä hieman erilaista – ja työskentelyn kannalta varmasti moninkertaisesti tehokkaampaa.
Ajatuksia viestinnästä - ja vähän muustakin 
Komppaan joka kohtaa, erityisesti kolmatta. On toki kurjaa, että etätyön käytöjä ja välineitä pitää alkaa opetella nyt, kun tilanne muutenkin on kaikin puolin hankala. Mutta kyse on välineistä ja taidoista, jotka ovat opittavissa, kunhan on itselleen alussa armollinen. Ei kai työpaikallakaan kukaan heti ensimmäisenä päivänä tiedä, mistä kaikki löytyy. 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö