”Vuorovaikutus kuuntelemisessa on molemminpuolista kunnioittamista.”
Sain arvioitavaksi kiinnostavan uutuuskirjan: Raili Gothonin Kuuntelijan käsikirjan. Sana kuunteleminen kirjan nimessä herätti kiinnostukseni. Olen tehnyt urallani paljon sellaisia töitä, joissa kuunteleminen on ollut avainasemassa. Muun muassa toimittajana ja opettajatuutorina on osattava kuunnella varsin herkällä korvalla.
Kuunteleminen kiinnostaa itseäni myös viestinnän yhtenä vähän käsitellyistä osa-alueista. Viestinnäksi linjataan usein näkyvää aktiivista tekemistä kuten puhumiseen tai kirjoittamiseen liittyviä asioita. Sen sijaan kuuntelemisen käsitteleminen usein unohtuu tai jää sivurooliin.
Gothoni lähestyy teoksessaan kuuntelemista kahdesta näkökulmasta: tieteen ja omien kokemustensa kautta. Lisäksi hän kirjoittaa paljon muiden kuuntelemisen lisäksi myös itsensä kuuntelemisesta, sisäisestä kuuntelusta. Kyky kuunnella muita syntyy itsensä tuntemisen ja hyväksymisen kautta. Esimerkiksi omat arvot, asenteet ja uskomukset voivat vaikuttaa suurestikin kuullun tulkintaan, joten ne on syytä tiedostaa.
Osa vuorovaikutusta
Kuuntelua voidaan pitää aktiivisena tai passiivisena osana vuorovaikutusta. Oikeaa dialogiin keskittyvää vuorovaikutusta ei voi rakentua ilman kykyä kuunnella toista osapuolta. Onnistuakseen vuorovaikutus vaatii aina vähintään kaksi osapuolta ja mielellään myös läsnäoloa ja kykyä asettua toisen asemaan. Kohtaamisessa tärkeää on myös yhteys keskustelukumppaniin ja keskittyminen tilanteeseen.
Gothoni muistuttaa, että myös vuorovaikutustilanteessa kannattaa käyttää lähdekritiikkiä. Kahden ihmisen kertoessa samasta tilanteesta, saattavat kertomukset värittyä hyvinkin eri tavoin. Subjektiiviset tulkinnat muuttavat tilannekuvausta erilaisiin suuntiin. Tilannetaju ja lisäkysymykset ovat usein tarpeen.
Osa vallankäyttöä
Kuuntelemista tulee harvoin ajateltua valta-aseman käyttönä, mutta sitäkin se voi olla. Ensimmäisen kerran kuulija käyttää valtaansa tehdessään päätöksen siitä kuunteleeko vai jättääkö kuuntelematta.
Vallankäyttöä on myös kertomuksen arvostus sekä kerronnan ohjaus eli ohjaako hän kertomaan ongelma- vai selviytymistarinaa tai rajoittaako hän puhetta jollain tavoin. Esimerkiksi vaikeista asioista keskusteltaessa kuulija ei ehkä pysty tai halua kuullakaan kaikkein kipeimpiä asioita. Jos niitä ei kuule tai näe, ne eivät ole hänelle olemassa.
Myös erilaisissa kuplissa eläminen saattaa tarkoittaa sitä, että toisen näkemyksiä ei pysty ymmärtämään ja tulkitsemaan oman todellisuuden ollessa niin erilainen. Kyse voi olla myös halusta ymmärtää asiat vain omat todellisuutensa kautta.
Gothonin teos oli antoisaa luettavaa ja toi useita uudenlaisia ajatuksia miten omia viestintätaitojaan voisi kehittää erityisesti kuulemisen ja kuuntelemisen näkökulmasta. Vaikka olen itse opettanut viestintää useita vuosia, on pakko myöntää etten ollut ajatellut kuuntelemisen roolia näin monimuotoisena aiemmin.
En ollut pohtinut kuinka valtavasti oma minäkuva, luottamuksen rakentaminen viestintätilanteessa, empatia, tiedostamaton korvien sulkeminen ja monet muut häiriötilanteet voivat kuuntelutilannetta lopulta häiritä.
Suosittelen teosta ehdottomasti vuorovaikutusammateissa toimivien lukulistalle.
Gothoni, Raili. 2020. Kuuntelijan käsikirja. PS-Kustannus.
Ajatuksia viestinnästä - ja vähän muustakin 