”Huippu-urheilija on poliittinen ikoni”
Ylläoleva elämäkerrasta poimimani lause kuvastaa hyvin ihaillun ja rakastetun voimistelijan Nadia Comanecin uraa ja elämää. Lola Lafonin elämäkerta on sekoitus faktaa ja fiktiota, mutta se avaa eteeni selkeän mielikuvan huippu-urheilun ja -urheilijan roolista 1970-1980 -lukujen Romaniassa.
Urheilu on osa politiikkaa ja urheilijan tulee – ei ainoastaan menestyä – , vaan olla yksiselitteisesti paras. Tuodessaan hopeamitalin arvokisoista urheilija joutuu valtaapitävien tentattavaksi: ”Mikä meni vikaan? Miksi et onnistunut? Seuraavalla kerralla sinun TÄYTYY onnistua!”
Ei siis ihme, että lopulta yltäkylläisyydessä elävä juhlittu sankari ei tunne oloaan tyytyväiseksi ja vapaaksi, vaan tekee päätöksen loikata länteen vapautta etsimään. Kirja onnistuu loistavalla tavalla kuvaamaan suurta valtakoneistoa, jossa urheilija on lopulta vain pieni pelinappula.
Nadian tarinaa lukiessani en voi olla ajattelematta urheilijoiden nykyisinkin saamaa negatiivista yleisöpalautetta epäonnistumisen hetkellä. Ilmiöstä on helposti löydettävissä yhtäläisyyksiä muutaman vuosikymmenen takaiseen Romaniaan.
Miksi niin monille kelpaa edelleenkin vain täydellisyys?
Eikö urheilun suolaa oli juuri ennalta-arvaamattomuus sekä hyvien ja huonojen hetkien vuorottelu. Kannattaa muistaa, että niin hyvien kuin huonojenkin suoritusten takana on aina ihminen.
Lafon, Lola.2017. Pieni kommunisti joka ei koskaan hymyillyt. Like Kustannus Oy.
Ajatuksia viestinnästä - ja vähän muustakin 