Käytin edellisen blogitekstini otsikossa sanaa ”nuori”. Samana päivänä kun olin tekstini julkaissut, huomasin sosiaalisessa mediassa keskusteluja, joissa toistettiin kahta yleistystä opiskeluun liittyen:
1. vain nuoret opiskelevat
2. vain isoissa kaupungeissa voi opiskella tutkintotavoitteisesti
Olin kauhistunut, sillä itsekin olin suunnannut tekstini nuoria ajatellen. Ja olen kuitenkin noista kahdesta stereotypiasta harvinaisen ERI MIELTÄ.
Uskon vahvasti elinikäiseen oppimiseen ja opiskeluun. Tänä päivänä on enemmän sääntö kuin poikkeus suorittaa useampia tutkintoja – ja järkevääkin se on, sillä näin omasta osaamisesta ja ymmärryksestä tulee laaja-alaisempaa.
Eli jos et nuorena tarttunut tuohon avoimen korkeakoulun mahdollisuuteen, niin tartu siihen NYT. Vieläkään ei ole myöhäistä, vaikka jo kolkuttelisit eläkeikää. Avoin korkeakoulu on avoin myös vanhuksille.
Jälkimmäisen väitteen kumoamiseksi olen taistellut jo vuosia. Lisääntyneet verkko-opinnot tasapuolistavat opiskelumahdollisuuksia niin, että yhä usemman tutkinnon voi suorittaa omalla asuinpaikkakunnalla myös etänä tai monimuoto-opetuksena, jolloin lähipäiviä on vain harvoin.
Verkko- ja etäopetus ei kuitenkaan korvaa kaikkea. Lähitapaamisia ja opiskelijoiden keskustelupiirejä ja tukiryhmiä tarvitaan myös harvaan asutulla maaseudulla. Keskustelu on antoisaa niissäkin tilanteissa, joissa kaikki eivät opiskele samaa tutkintoa.
Mutta koulutus ei vaadi välttämättä muuttamista kaupunkeihin. Kannattaa tutustua opiskeluvaihtoehtoihin. Opiskelu saattaa onnistua työn ohessa, voit saada opintopisteitä jopa normaaleista työtehtävistäsi ja usein opiskeleminen on korkeimmillakin asteilla varsin edullista, ehkäpä vain kirjaston kaukolainojen hintaista.
Ajatuksia viestinnästä - ja vähän muustakin 