Jos olisin intiaani, minua kutsuttaisiin varmastikin viime lauantain jälkeen intiaaninimellä ”Hiihtää korsien keskellä”. Onneksi sukseni ovat jo parhaat päivänsä nähneet, joten uskallan ottaa pieniä riskejä olosuhteiden suhteen.
Ja se kannattaa. En nimittäin ollut aiemmin ymmärtänytkään, miten hyvä luisto ohutlumisella korsipellolla onkaan. Valehtelematta voisi sanoa, että oli ehkä tämän vuoden luistavin hiihtokeli. Sen verran vähissä lumipeite on koko talven ollut.
Toinen erikoisuuteni hiihtoharrastuksessani on se, että teen itse latuni. En siis pakkaa suksia autooni ja aja etsimään valmiiksi ajettuja huippukuntoisia latuja. Minusta on typerää lähteä autolla hiihtämään.
Haluan lähteä lenkilleni suoraan pihasta, joten minun on itse tehtävä latuni. Mistään suururakasta ei ole kyse, etenkään näin vähälumisena talvena. Ja maalaistyttönä olen jo lapsesta asti tottunut hiihtämään umpihangessa. Hupinsa meillä kullakin.
Hiihdän myös mielelläni yksin. Minulle hiihtäminen on liikunnan lisäksi luontokokemus. Nautin näkemästäni ja välillä valokuvailenkin. Tärkeintä ei ole vauhti vaan kestävyys. Ahdistun liian monista kanssahiihtäjistä ja ohittelijoista.
Itse hiihdettyjen latujen suuri mukavuus on se, että jokainen hiihtokerta tekee laduista aina vain parempia. Siksi varmistelenkin hyvää latua hiihtämällä aina myös jonkinlaista rinkiä, jota voi kiertää useampaan kertaan samalla hiihtolenkillä.
Luonnonladuilla on myös yksi kiinnostava jännityselementti. Niin aurinko, vesisateet, jäätyminen, metsän eläimet kuin puista putoavat lumet ja roskatkin tekevät hiihtolenkistä aina uniikin kokemuksen. Koskaan et tiedä, mitä ladullesi on edelliskerran jälkeen tapahtuut.
Moottorikelkalla ajettuihin latuihin verrattuna itsehiihdetyillä on yksi merkittävä rajoitus. Plussakelillä ei kannata omatekoisille laduille sännätä, sillä siitä seuraa humpsahdus. Ladun pohja ei ole kova, joten tipahtaminen todennäköisesti pilaa oman latutekeleen lopullisesti.
Tee se itse -naisenakin minun on nyt tunnustettava hiihtokelien menneen. Vaikka olen ennakkoluulottomasti pompannutkin sulien kohtien yli, en enää lähde kokeilemaan ladun kestoa, kun koko kymmenkunta ensimmäistä metriä on sulana.
Lumisateita odotellessa.
Ajatuksia viestinnästä - ja vähän muustakin 