Lehden tai lehtijuttujen teko, mediataidot ja mediakriittisyys. Mikä sen mukavampi aihe keskustella oppilaiden kanssa, olivat sitten kyseessä alakoululaiset tai korkeakouluopiskelijat.

Oma toimittajaurani alkoi 1980-luvun lopulla ja olen päässyt keskustelemaan näinä vuosina useiden eri ryhmien ryhmien kanssa toimittajan työstä. Reilun kymmenen vuoden ajan opetin myös viestintä- ja mediaosaamista ammattikorkeakoulussa.

Minulta on tivattu muun muassa ketä kaikkia kuuluisuuksia olenkaan haastatellut, miltä se tuntuu ja miten tilanteeseen valmistaudun. Kaikkiin keskusteluihin on sisältynyt aina myös toiminnallinen osuus: en vain kerro, vaan laitan myös ryhmäni kirjoittamaan. Lyhyenkin jutun kirjoittamalla oppilas saa omakohtaisen kokemuksen toimittajuudesta.

Eilen sain mahdollisuuden tavata Killinkosken hissakerholaisia mediataitoviikon merkeissä. Aloitimme tutustumisen dialogiringissä keskustellen. Kyselin aluksi oppilailta heidän omia mediakokemuksiaan ja -tottumuksiaan. Sen jälkeen he saivat kysellä minulta. Keskustelu lähti mukavasti käyntiin, vaikka emme tunteneet toisiamme entuudestaan. Lupaavia toimittajanalkuja siis.

Iltapäivän toiminnallisena tehtävänä oli tehdä kahden tai kolmen henkilön ryhmissä oma pieni lehtijuttu, vaikkapa gallup. Juttuun valmistauduttiin keksimällä itse kiinnostava ajankohtainen aihe, miettimällä haastattelukysymykset sekä etsimällä taustatietoa aiheesta. Sen jälkeen tehtiin haastattelu ja kirjoitettiin aiheesta lyhyt lehtijuttu.

muistiinpanot
Toimittajan muistiinpanot juttua varten.

Olin iloisesti yllättynyt siitä, miten innostunutta kerholaisten työskentely oli sekä miten monipuolisia ja hienoa juttuja saatiin lyhyessä ajassa aikaiseksi, vaikka kaikki tekijät olivat ensikertalaisia. Muutamalla tosin oli kokemusta lehtien palstoilla esiintymisestä; ehkä siitä oli apua.

Lehtijutut eivät siis ole osa historiaa, vaan kyllä 2000-luvun sukupolvikin on niistä kiinnostunut. Myös ryhmien erilaiset työtavat ja aihevalinnat olivat kiinnostavia. Ryhmässä tehtiin juttua Korona-viiruksesta, Minecraft-pelin uudesta päivityksestä, haastateltiin Killinkosken päiväkodin työntekijöitä ja lapsia sekä kyseltiin rehtorilta onko Thaimaan ostoskeskusammuskelu saanut hänet pelkäämään liikkumista isoissa ostoskeskuksissa. Huikeita ja ajankohtaisia aihevalintoja kaikki.

Osa tiimeistä panosti haastatteluun, osa taustatietojen keräämiseen. Muutama ryhmä ehti jopa miettiä artikkelinsa kuvitustakin. Ja kaikki jutut kirjoitettiin puhtaaksi koneella. samalla tuli harjoiteltua tekstinkäsittelyä, joka ainakin ekaluokkalaisille oli vielä hieman vierasta.

venlajaiina
Kolmasluokkalainen Iina ja kuudesluokkalainen Venla etsivät rauhallisen ja viihtyisän kirjoituspaikan. He haastattelivat päiväkodin ohjaajia ja lapsia ja ottivat kuvankin juttuunsa.

Mikä ihmeen hissakerho?

Hissakerho on Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran järjestämää toimintaa. Killinkoskella kerho on toiminut syksystä 2018 Helena Kairamon ohjaamana. Mediataitojen lisäksi kerhossa on tutustuttu muun muassa saamelaiskulttuuriin sekä kullanhuuhdontaan ja pidetty yökerho Killinkosken Wanhalla tehtaalla. Jouluna tonttulakitettiin Killin Jätti -patsas.

Kerho on tarkoitettu alakoululaisille. Nuorimmat kävijät ovat ekaluokkalaisia ja vanhimmat kuudesluokkalaisia. Mediataitoihin oli tutustumassa 11 oppilasta. Kerhossa käy ohjaajan lisäksi paljon vieraita ja teemat vaihtuvat jokaisella kokoontumiskerralla.

Hissakerhot ja muut alakoululaisten tiedekerhot ovat hieno toimintamuoto, joiden soisi toimivan kaikissa Suomen kouluissa. Oppilaille on mielestäni erittäin kasvattava kokemus päästä tekemään itseään kiinnostavasta aiheesta tiedonhankintaa ja tutustua omaehtoisesti erilaisiin asioihin ja ihmisiin niiden taustalla.

hissakerholaiset
Killinkosken hissakerholaiset työn touhussa. Etualalta, Lenni, Manu ja Netta. Myös kerhon ohjaaja Helena näkyy kuvassa.

Teksti ja kuvat: Heli Antila