Mediatiedote on mielestäni yksi tärkeimpiä viestinnällisiä oppeja ammattikorkeakoulun viestinnän kentällä. Yhteistyö medioiden kanssa antaa olemassaolon oikeutuksen kehitellyille asioille. Jos asiantuntijan työt eivät näy julkisuudessa, ei niillä tänä päivänä ole suurtakaan arvoa. Laadukaskin toteutus unohtuu ja hautautuu nopeasti, jos siitä ei kerrota muille.
Tuskin kukaan enää odottaa yhteydenottoa medaimaailmasta. Suurin osa tiedottamisesta tehdään suoraan ohi medioiden. Nykyisellä digitaalisella aikakaudella se on helppoa, nopeaa, edullista ja järkevää. Silti suosittelen käyttämään myös mediakorttia. Asian uskottavuuden kannalta on edelleen suuri ero sillä, kerrotko onnistumisistasi itse minä-muodossa, vai tuleeko asia esille uutisena puolueettoman median kautta. Siksi korostan opiskelijoille edelleen tiedotteen tärkeää merkitystä.
Muotoilisinko?
Asiakirjojen sisällöstä keskustellessa esille on otettava edelleen asiakirjastandardi. Jokaisen korkeakoulutaustaisen tulee tietää sen olemassaolosta ja ohjeistuksesta. Sähköposti- ja pikaviestiaikakaudella virallista standardia käytetään kuitenkin aina vain harvemmin.
Erityisesti mediatiedotteen tapauksessa näen standardin suorastaan haitallisena. Ennen lehtorin uraa olen toiminut 15 vuotta media-alalla ja ottanut vastaan lukuisia tiedotteita. Voi miten hankalia olivatkaan muotoillut tekstitiedotteet, joiden Word-tiedostoihin oli istutettu vielä huonolaatuisia valokuviakin tiedotetta värittämään. Saattoivat ne näyttää kiinnostavilta, mutta aiheen tuli oli todella tärkeä, jos niiden pohjalta päätyi toimittamaan tekstiä artikkeliksi asti.
Tunnen itseni kerettiläiseksi.
Kerron opiskelijoilleni, että mediatiedote kannattaa kirjoittaa mahdollisimman valmiiksi lehtijutuksi. Myös otsikko kannattaa miettiä valmiiksi. Minkäänlaisia muotoiluja ei saa tehdä, sillä teksti täytyy olla vietävissä helposti suoraan taitto-ohjelmaan. Edes lihavoinnit, kursivoinnit ja fontinvaihdot eivät ole mielestäni suotavia. Me-muotoa ei saa missään nimessä käyttää. Sen sijaan haastattelusitaatti kannattaa tiedotteeseen rakentaa. Kuvat lähetetään omina liitetiedostoinaan, eikä niitä viedä tekstin sekaan.
Viestinnän oppikirjat sen sijaan ohjeistavat sisennysten, kursivointien, ylätunnisteiden, standardien ja kaiken mahdollisen käyttöön.
Oma poikkeava väite on aina syytä perustella.
Myös mediataloissa on tänä päivänä kiire. Ideaalitapauksessa toimittaja kirjoittaa tiedotteen uusiksi tai tekee tiedotteen pohjalta lisähaastatteluja. Näissä tapauksissa tiedotteiden annin uutisarvon täytyy kuitenkin olla todella suuri. Varsin usein tiedotamme asioista, joiden uutisarvo ei ole todellisuudessa niin suuri, että kukaan toimittaja käyttäisi aikaansa tiedotetekstin perusteelliseen muokkaukseen.
Mutta vähempiarvoisiakin asioita tarvitaan medioissa. Kun toimittaja lukee hyvin laaditun tekstin, joka on jo julkaisuvalmiissa muodossa, se yleensä lähetetään eteenpäin ”taittopalaksi”, jos aihe on edes jollain tasolla kiinnostava.
Ja koska taittopalojakin tarvitaan, eikä kukaan ehdi niitä erikseen laatia, niin tasokas tiedote päätyy usein julkaistuksi hieman pienemmälläkin uutisarvolla ja ilman kuvaa.
Seuratkaapa vain tahoja, jotka näkyvät usein lehtien palstoilla. Eikö olekin niin, että jutut ovat pieniä, usein jopa kuvattomia, mutta niitä on paljon? Me ihmettelemme heidän medianäkyvyyttään. Todellisuudessa nämä tahot ovat opetelleet tekemään laadukkaita mediatekstejä ja kirjoittaneet kyseiset artikkelit itse.
Suosittelen kokeilemaan, jos et usko!
Ajatuksia viestinnästä - ja vähän muustakin 