Olen valmistellut tälle iltapäivälle Digiosalliseksi-hankkeen webinaaria: ”Erityisen tuen opiskelijan haasteet ja mahdollisuudet verkko-opetuksessa ja digitaalisten työkalujen käytössä”.
Tiesin jo aihevalintaa tehdessäni, ettei teemasta ole mahdollista antaa yksiselitteisiä kaikille toimivia ratkaisuja. Esitystä valmistellessani jäin kuitenkin pohtimaan sitä, miten mahdollisuudetkin voivat kääntyä toiselle opiskelijalle esteeksi.
Vesilasi voi olla puoliksi täynnä tai puoliksi tyhjä. Asenteiden vaikutus on merkittävä. Ja nyt en puhu pelkästään opiskelijoiden asenteesta, vaan myös opettajien asenteesta.
Opetus muuttuu koko ajan yhä enemmän verkkovälitteiseksi. Haastavana näen kehityksessä sen, että verkko ei ole helppo väline – joskin se taitavasti käytettynä tarjoaa mahdollisuuksia erilaisille oppijoille paljon enemmän kuin perinteinen opetus.
Yksi iso ongelma on se, että elämme jatkuvassa muutoksessa. Samanaikaisesti kun pitäisi muuttua perinteisestä digitaaliseksi, on opettajien opetustunteja vähennetty tuntuvasti. Ja samanaikaisesti erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden määrä kasvaa niin peruskoulussa, toisella asteella kuin korkeakouluissakin.
Opettajalta vaaditaan siis verkko-osaamisen lisäksi myös erityisopettajan taitoja. Jokainen opiskelija tulisi huomioida omana yksilönään ja tukea hänen oppimistaan parhaalla mahdollisella tavalla.
Vaihtoehtoiset tehtävät ja lähiopetuksen korvaaminen verkossa eivät välttämättä työllistä opettajaa aiempaa enemmän, mutta muutokselle tulisi kuitenkin antaa aikaa. Taitava opettajakaan ei pysty muuttumaan ja opettelemaan uusia asioita silmänräpäyksessä.
Muutoksiin liittyy olennaisesti myös kokeilukulttuuri ja epäonnistumisen sietäminen. Valmiita malleja ei ole. Yksi asia toimii yhdellä ja toinen toisella.Toisen opettajan hyvätkään käytännöt eivät aina itsellä onnistu.
Kärsivällisyyttäkin vaaditaan aina vain enemmän. Digitaalisuuden myötä myös opiskelijoiden vaatimustaso kasvaa koko ajan.
Opiskelun ei kuulu ollakaan helppoa. Antaessaan kaiken valmiina opettaja tekee opiskelijalle karhunpalveluksen. Siitä on kuitenkin huolehdittava, ettei opiskelu muuttuisi yhdellekään opiskelijalle aivan kohtuuttoman vaikeaksi.
On kieltämättä aika turhauttavaa nähdä opiskelijan digitaalisesta jalanjäljestä, ettei hän ole tehnyt verkossa mitään – ja silti hän syyttää opettajaa sekavasta verkkoympäristöstä. Eihän tehtäviä voi nähdä, jos niitä ei edes klikkaa auki.
Toisaalta oppimisanalytiikka saattaa myös auttaa opettajaa antamaan opiskelijalle oikeanlaista tukea. Jos hän tunnistaa tuen tarpeen.
Helppo tämä yhtälö ei ole. Odotankin innolla, että webinaaristani tulee vuorovaikutteinen. Odotan kuulevani osallistujilta hyviä käytäntöjä, joita puolestaan pääsen itse testaamaan.
Vielä ehdit ilmoittautua mukaan. Webinaari alkaa tänään klo 14 osoitteessa: https://connect.funet.fi/digiosalliseksi/
Kuvateksti: Valteri-erityiskoulussa Jyväskylässä portaikkokin tarjoaa oppimisen edellytyksiä. Kuva: Heli Antila.
Ajatuksia viestinnästä - ja vähän muustakin 