Osallistuin alkuviikolla yhteisömanagerien CMADFI-seminaariin Lappeenrannassa. Seminaarin ohjelman teemat kiinnostivat minua kovasti. Puheenvuoroissa keskusteltiin tämän päivän kansalaistaidoista; nettinäkyvyydestä, löydettävyydestä ja digitaalisista työvälineistä. Olin innoissani jo etukäteen.

Pohdin kuitenkin vielä viime metreillä sitä, olenko työroolini perusteella kuitenkaan oikeassa paikassa. Eihän lehtori ole yhteisömanageri, enkä edes projektipäällikön roolissa pääse rakentamaan ja muokkaamaan sosiaalisen median näkyvyyttä tai tekemään brändäystä.

Mutta toinen puoli minussa muistutti siitä, että minähän olen opettanut juuri käsiteltäviä aihealueita. Viestinnällispainotteiset aiheet ovat juuri vahvaa osaamistani. Yhteisömanagereihin samaistumistani lisää oma yrittäjätaustani. Toimin viestintäalan yrittäjänä hyvin samantyyppisessä maailmassa jo ennen kuin sosiaalista mediaa ja yhteisömanagerointia oli termeinä edes keksitty.

Ja matka Lappeenrantaan todellakin kannatti.

Pidin konseptista, jossa puheenvuorot oli typistetty varttituntiin. Näin puheenvuoroista otettiin löysät pois ja asiantuntijoilta vaadittiin tosissaan tiivistämisen taitoa. Ja kuulijat pääsivät kuulemaan teemasta juuri sen olennaisen.

Tajusin myös sen, että kouluttajana minun täytyy osallistua juuri tällaisiin tapahtumiin, joissa monet osallistujista tulevat koulutusorganisaation ulkopuolelta. Mistäs minä muuten kuulisin työelämän todellisia tuulia, jotka kuitenkin työssäni ovat kullanarvoisia?

Ja kauaskin kannattaa joskus mennä. Striimin ääressä roikkuessa verkostoituminen tuppaa jäämään hieman heikoksi. Sometyön keskellä on joskus mukava tavata ihan livenä oikeita ihmisiä.

Advertisement