Kirjoitin aiemmin osaamisen tunnistamisesta ja tunnustamisesta. Kun opiskelijan aiempi osaaminen on huomioitu, on seuraavana vuorossa osaamisen hankkimisen suunnittelu. Osaamisen (tai ammattitaidon) hankkiminen suunnitellaan yksilöllisesti tutkinnon tai koulutuksen osittain.

Osaamisen hankkimisen suunnitteluun liittyy läheisesti myös opiskelijan tarvitsemien ohjaus- ja tukitoimien suunnittelu sekä opiskelijan osaamisen kehittymisen seuranta.

Koulutuksen siirtymisestä työpaikoille on keskusteltu paljon. Työelämäyhteistyö on arvokasta oppimisen näkökulmasta. Opiskelijalla on oikeus saada eri oppimisympäristöissä opetusta ja ohjausta, joka mahdollistaa tutkinnon tai koulutuksen perusteiden mukaisten ammattitaitovaatimusten ja osaamistavoitteiden saavuttamisen.

Tämä tarkoittaa hyvää oppimista tukevaa ohjausta niin koulun kuin työssäoppimispaikankin osalta. Tästä on kannettu julkisessa keskustelussa paljon huolta. On kyselty ehditäänkö työpaikoilla ohjata? Tai osataanko työpaikoilla ohjata?

Yksiselitteisiä vastauksia on vaikea antaa. Totuus on kuitenkin se, että jokainen kolmiyhteys opiskelija – opettaja – työpaikkaohjaaja on erilainen. On enenään ja vähemmän hyviä opiskelijoita, opettajia ja työpaikkaohjaajia. Ja jo yksikin heikko lenkki saattaa pilata onnistuneen yhteistyön.

Itse voisin tarjota lääkkeeksi avointa vuorovaikutusta. Kun suunnitelmat ja yhteiset pelisäännöt tehdään yhdessä, on aina helpompi päästä onnistuneeseen ratkaisuun. Selän takana puhuminen ei vie asiaa eteenpäin eikä helpota yhteistyön onnistumista.

Kokemuksia on varmastikin tulossa niin hyviä kuin huonojakin. Jäädään odottelemaan…