Uskokaa tai älkää, mutta opettajasta on hienoa istua opiskelijan roolissa. Koskaan en ole ollut turhalla luennolla. Aina on mukaan tarttunut vähintään se yksi uusi ajatus, jota myös oppimiseksi voidaan kutsua.

Viime viikolla pääsin seuraaman opiskelijoiden näyttöesityksiä varsin otollisena päivänä. Poskiontelotulehduksen jälkimainingeissa omaa ääntä ei tullut pihahdustakaan. Sain siis rauhassa keskittyä seuraamaan esityksiä ja muut välttyivät lukuisilta kommenteiltani. Kerrankin olin hiljaa.

Mukaan päivästä tarttui useita ajatuksia.

Monimuotototeutuksessa opiskelijoiden esiintyminen ei ole mitenkään ennenkuulumatonta. Sitä on ohjelmassa usein, sillä käytännön työelämäkokemukset ovat rikastuttavia – ja varsin olennainen osa aikuiskoulutusta. Opiskelijoiden rikastuksia ei voi olla koskaan liikaa.

Aloittaessani ammattikorkeakoulun lehtorina lähes kymmenen vuotta sitten, varoitti eräs kollegani, että aito työelämäkokemus ja -yhteys rapisee kolmessa vuodessa olemattomiin. Näin siitäkin huolimatta, että teemme jatkuvasti yritysvierailuja, projekteja, harjoitteluja ja opinnäytetöitä yhteistyössä yritysten kanssa.

Yhteistyömme on kouluttajana kuitenkin organisaation ulkopuolista. Olemme sivustaseuraajan roolissa ja oma kokemuksemme kouluorganisaation jäsenenä ei ole enää samalla tavalla bisneksen tekemistä kuin yrityksen edustajilla.

Tiedämme, mutta emme kuitenkaan tiedä, millaista kehitystä käytännön liiketoiminnassa tapahtuu. Kokemus ei ole enää omakohtainen.

Viime viikon esityksissä teemana oli myynti.

Jos olisin itse pitänyt päivän esitykset, olisin aloittanut kokemukseni omasta yritystoiminnastani. Olisin kertonut uusista ideoimistani lehdistä sekä kylmäsoitoista, joilla rahoitin huikeat ideani ja keräsin palkkani. Soittolistani oli loputon, joten soitot päättyivät siinä vaiheessa kun myynnistä oli kertynyt minua taloudellisesti tyydyttävä tulos.

Olin aikoinani suunnattoman ylpeä aktiivisesta DIY-toimintametodistani (Do It Yourself). Voin vain kuvitella, miten pitkällisiin jaarituksiin olisin sortunut, miten historialliselta printtilehtikokemukseni olisi kuulostanut ja kuinka EVVK-ilme (ei vois vähempää kiinnostaa) olisi loistanut kuulijoiden kasvoilta.

Mutta nyt kaikki kuulijatkin olivat innoissaan!

Kuulimme tuoreita kokemuksia kentältä. Esitykset oli huolellisesti valmistettu ja saimme monipuolisen kattauksen myynnistä. Saimme myös erilaisia näkemyksiä ja pääsimme keskustelemaan mielipide-eroistakin rakentavalla ja aktiivisella keskustelulla.

Tai siis he pääsivät, joilla oli ääntä. Kerrankin osasin kuunnella kunnolla ja antaa opiskelijoilleni riittävästi tilaa. Koimmekin varmaan parhaat keskustelut ikinä.

Itsekin löysin myynnistä uusia ulottuvuuksia. Olen jo aiemmin kirjoittanut siitä, miten viestinnän, markkinointiviestinnän ja markkinoinnin termit sekoittuvat. Myyntiaiheisia webinaareja kuullessani unohdan välillä, etten kuuntelekaan luentoja viestintäosaamisesta.

Nyt keskustelu hyvän myyjän ominaisuuksista sai minut pohtimaan myyntityön yhteyksiä muihin viestintäammatteihin – vaikkapa opettajaan. Oivalsin ensimmäistä kertaa, että hyvän myyjän ja hyvän opettajan rakennusaineet ovat yhteneväiset.

Molemmilta vaaditaan hyviä kuuntelutaitoja, yhteistyökykyä, ihmistuntemusta, kykyä tunnistaa asiakkaan tarpeita, hyvää asennetta sekä asiakaslähtöisyyttä.  Molemmilla on työssään myös selkeät tavoitteet ja myyntikeskustelussa tavoiteesta lähestytään uskottavin argumentein.

Yrittäjätaustaisena henkilönä en vierasta opettajan rinnastamista myyjään. Epäilen kuitenkin, että jollain kollegallani saattaisi olla asiasta erilainenkin mielipide.

 

Teksti ja kuva: Heli Antila

 

 

 

 

 

 

 

 

Advertisement