Olen lukenut viime kuukausina paljon digiaiheista materiaalia. Toteamus tuskin ylittää uutiskynnystä. Yleensäkin aihe kiinnostaa minua. Olen perehtynyt digitalisaatioon ja sosiaaliseen mediaan jo useiden vuosien ajan ja kouluttanut aiheen tiimoilta niin ammattikorkeakoululaisia kuin yrittäjiäkin.

Maininnan arvoiseksi asian tekee se, että uusien kokemusten myötä mielikuvani digitalisaatio-käsitteestä on laajentunut tuntuvasti. Aiemmin myönnän tarkastelleeni digitaalisuutta lähinnä markkinoinnin näkökulmasta tai mahdollisuutena helpottaa jokapäiväistä elämää, vähentää auton vuotuista kilometrisaldoa ja mielenkiintoisten uusien sovellusten tutkimisena.

Nyt olen pohtinut entistä enemmän myös muun muassa robotiikan vaikutuksia yhteiskunnalle, esineiden internettiä sekä digikulttuurin haavoittuvaisuutta. Ja olen jälleen kerran huikean innostunut.

Niin ovat myös ne lukuisat uudet mainostajat, jotka ovat tutkimusteni seurauksena löytäneet jäljilleni tarjoten digiseminaareja, -webinaareja ja -kirjallisuutta. Jälki jäi.

Olen myös pohtinut entistä enemmän digitalisoitumisen uhkia sekä omia linjauksiani siitä, miten haluan itse henkilökohtaisesti olla kehityksessä mukana. Olen myös huomannut kaipaavani entistä enemmän palvelua.

Mahdollisuus tehdä kaikki itse koneella näpytellen ei enää tunnukaan kiinnostavalta. Arvotan myös aikaani ja haluan sulkea koneen työpäivän päättyessä.