Siivosin.

Silmäilin vanhoja luentomateriaaleja, omiani ja muiden. Olin tulostanut mielenkiintoisen Power point -diasarjan julkisen kuvan rakentumisesta ja maineenhallinnasta.  Valitettavasti vain osa materiaaleista oli hävinnyt. En tiennyt kenen diasarjaa tarkastelin. Omani se ei ollut.

Saatoin kuitenkin allekirjoittaa siitä monia asioita. Esimerkiksi julkisen kuvan, maineen ja luottamuksen armottomuus. Kyseessä ei ole mikään pysyvä asia, joka rakennetaan kerran ja homma on sillä hoidossa. Tapahtuu jatkuvaa muutosta.

Esimerkiksi julkisuuskuva rakentuu jatkuvasti uudelleen. Kaikki tekemiset, sanomiset ja jopa näkymiset muokkaavat sitä – koko ajan. Huonoina päivinä kannattaisi siis hautautua peiton alle ja unohtaa myös SOME. Raadollista, mutta totta.

Maineeseen liittyvää käsitteistöä kannattaa myös aika ajoin tarkastella. Käytämme arkikielessä yleensä varsin huolimattomasti eri termejä.

Tänä syksynä annoin opiskelijoille tehtäväksi määritellä maineen, brändin, mielikuvan ja imagon. Näennäisesti helppo tehtävä osoittautuikin yllättävän kinkkiseksi.

Kun hyvin lähellä toisiaan olevia käsitteitä yritettiin omia määritelmillä erottaa toisistaan, syventyi samalla oma ymmärrys käsitteiden merkityksistä. Helpommaksi asiaa ei tietenkään tehnyt sekään, että eri lähteet antoivat käsitteille erilaisia merkityksiä.

Juuri tässä on markkinointiviestinnän kiehtovuus. Asioita voi loputtomiin tarkastella erilaisista näkökulmista. Pidän siitä, että asioilla on monia totuuksia.

Salaperäinen anonyymi lähteeni muuten kuvaa mainetta imagojen summaksi, jonka rakennusaineina toimivat kokemukset ja julkisuus.

Heli

 

 

 

 

 

 

 

Advertisement