Olen käyttänyt tällä viikolla paljon aikaa opiskelijoiden blogien lukemiseen. Aitiopaikalta olen voinut verrata muun muassa aiemman työkokemuksen heijastumista tekstiin. Myös työkokemuksen vähäisyys tulee esille joistain kirjoituksista.

Tekstien perusteella erotan toisistaan teoreetikot ja käytännön ihmiset. Voin arvata esimerkkien pohjalta opiskelijan harrastukset. Toisinaan perhetausta ja arvomaailmakin tulevat selvästi esille. Blogissa osoitettu osaaminen ei ole ulkoa päntättyä, vaan tietojen jäsentämistä, ymmärtämistä.

Kaikkein mielenkiintoisin ero on opiskelijan sitoutuminen tekstiin.

Ensimmäinen ryhmä lähtee tekemään blogitekstiä koulutehtävänä. Tehtävänannossa pyritään pysymään pilkulleen ja itse tekstissä ollaan mahdollisimman turvallisilla ja yllätyksettömillä vesillä, ettei ainakaan menetetä mahdollisuuksia hyvään numeroon. Lopputulos voi olla hyvä, mutta täydellinen se on harvoin. Tulos on usein yksipuolinen.

Toinen ryhmä lähtee aina keräämään opintopisteitä. Pakollinen tehtävä tehdään, koska niin kuuluu tehdä. Oma oppiminen saattaa kuitenkin pisteitä laskiessa unohtua ja kirjoitukset voivat jäädä pinnallisiksi. Aika usein sisällön määrittelee se, mitä kyseinen henkilö sattuu aiheesta jo ennestään tietämään.

Kolmas ryhmä pistää peliin aivan kaiken. Lähdemateriaali on runsasta, oma ajattelu on laajakatseista ja lähteet ja oma pohdinta kulkevat hienosti sopusoinnussa ammatillisesti uskottavana kokonaisuutena. Rima on korkealla ja puurtaminen ja tehdyn työn määrä myös välittyvät tekemisestä.

Neljäs ryhmä on lähes ammattibloggaajia. Heille sosiaalinen media on tuttu tapa toimia. Blogitekstit hyperlinkkeineen ja monipuolisine kuva- ja videomateriaaleneen tekevät oppimistehtävistä sisällön lisäksi myös visuaalisia kokonaisuuksia. Ammattibloggaajat kommentoivat ja seuraavat myös luontevasti muiden tekstejä ja tukevat muita näiden oppimistehtävissä.

Viides ryhmä koostuu substanssiosaajista. He keskittyvät sisällön ammattimaisuuteen ja brändäävät jo itseään osaavina ammattilaisina. He saattavat unohtaa tekevänsä oppimistehtävää (onneksi!), sillä tärkeintä on oman asiantuntijuuden rakentaminen ja uusien asioiden omaksuminen.

Opettajalle blogitehtävät ovat esseiden tapaan melko haasteellisia tarkistettavia. Silti ne antavat ohjaajalle niin paljon, että aloin tämän viikon kokemusten perusteella jo suunnitella uuden ryhmän valjastamista bloggaajiksi.

Mielestäni bloggaaminen kehittää erinomaisella tavalla työelämätaitoja, kykyä ymmärtää medioiden toimintatapoja ja toimia julkisuudessa – oli taustatehtävä sitten millainen hyvänsä.

Blogissa näkee myös muita työtapoja paremmin opiskelijan oman osaamisen kehittymisen. Opettajalle on todella palkitsevaa huomata suuri ero kurssin ensimmäisen ja viimeisen bloggauksen välillä.

Kaikkein paras palkinto blogiopelle on kuitenkin huomata opiskelijan aloittaneen itse vapaaehtoisesti ja omalla nimellään ammattimaisen bloggaamisen.

Bloggamisiin

Heli

Advertisement