”Älä luule, että kun et kriisitilanteessa kerro mitään, lehdet eivät kirjoita mitään. Kyllä ne kirjoittavat, mutta tavalla johon et enää voi vaikuttaa. Ainoa keino vaikuttaa siihen, mitä lehdet kirjoittavat ja radiot ja televisiot kertovat, on itse kertoa niille mahdollisimman paljon paikkansa pitävää tietoa.” (toimittaja Lauri Kotilainen)

Ja tuohon kun lisää vielä SOMEn.

Kriisiviestintää ja mediajulkisuutta on työn alla tänään. Aiheet ovat minusta suunnattoman kiehtovia ja löydän niistä kerta toisensa jälkeen uudenlaisia näkökulmia.

Oma määritelmäni kriisistä on pikemmin muutos kuin onnettomuus. Ja muutos on läsnä nykyisin kaikessa ja aina. Kuljemme siis kriisistä kriisiin.

Väitän, että voi olla olemassa myös positiivisia kriisejä. usein koemme nekin ensin negatiivisina, mutta muuttumisen pakko tuokin mukanaan uusia mahdollisuuskia. Mahdollisuuksiakaan ei tule, jos ei mikään muutu.

 

** *

 

Mediajulkisuus on mielestäni erittäin tärkeä osa kriisinhallintaa. Ja tällä tarkoitan yhtä lailla perinteisiä päätoimittajavetoisia medioita kuin vapaata temmeltävää sosiaalista mediaakin.

Mediasuhteet, toimintatavat ja pelisäännöt on syytä opetella ajoissa. Ikävissä tilanteissa on paljon helpompi ottaa yhteyttä tuttuun toimittajaan kuin alkaa opetella mediayhteistyötä – ja huomata olevansa aina muutaman askeleen jäljessä.

Mielestäni vierailu lehtitaloon pitäisi kuulua jokaisen opintokokonaisuuden jokaisen vuoden suunnitelmiin. Meidän pitää tietää, mitä uusia tuulia medialinnakkeissa suunnitellaan osataksemme itse varautua niin positiiviseen kuin negatiiviseenkin julkisuuteen.

Ja vaikka kuinka hyvin varaudumme, silti emme koskaan opi hallitsemaan mediakenttää täydellisesti. Kiehtova työsarka.

Heli Antila

Advertisement