”Viime kädessä laadukas oppiminen ei ole sen selvittämistä, mitä muut jo tietävät, vaan omiin tarkoituksiimme liittyvien omien ongelmiemme ratkaisemista ja tulemista yhdeksi löytämiemme vastausten kanssa.” (Koski 2003)
Mielikuva oppimisesta tuntuu sitkeästi liikkuvan opettajajohtoisessa luokkahuonetoiminnassa, jossa opiskelijat pumpataan automaattisesti täyteen autuaaksi tietoa. Todellisuudessa he uupuvat ikävillä puutuoleillaan pitkien Power point -esitysten seuratessa toisiaan ja todellinen oppi saattaa jäädä saavuttamatta. Ajatukset eivät pysykään kalvosulkeisten perässä.
Entäs jos opiskelijat tekevätkin asioita itse: tutkivat ja selvittävät ongelmia, hyödyntävät olemassaolevaa tietoa ja hankkivat uutta. Tälle on nimikin: puhutaan konstruktivistisesta oppimisesta. Sen tukena tukena toimii valmentaja.
Entäs opettajan rooli?
Onko opettaja laiska, jos hän laittaakin opiskelijat etsimään vastauksia kysymyksiin eikä anna niitä itse? Mitä opettaja sitten tekee, jos opiskelijat etsivät tietoa?
Opettajan roolina on toimia valmentajana, joka auttaa ja tukee tarvittaessa, antaa vinkkejä ja tsemppaa oppivaa tiedonhankkijaa. Valmentavan opettajan työsarka on moninkertainen perinteisen luennoivan opettajan työhön verrattuna – jos tällainen vertailu ylipäätään on järkevää.
Valmentava opettaja suunnittelee integroituja kokonaisuuksia yhdessä muiden valmentajien kanssa. Lisäksi hän on mukana yhteisöllisenä toimijana opiskelijoiden työskennellessä tiimeissä. Hän on kärsivällisesti valmiina vastaamaan samoihin kysymyksiin ties kuinka monetta kertaa. Ja hänen on pidettävä oma osaamisensa sataprosenttisesti mukana tässä päivässä. Valmentaja ei ole koskaan valmis.
Miksi näin?
”Älä pelkää virheitä, niitä ei ole olemassakaan” (Miles Davis)
Valmennus vastaa hyvin asiantuntijatyötä 2000-luvun työelämässä. Työpaikoilla ei ole kokeita selkeine kysymyksineen ja rasti ruutuun -tehtävineen. Työtehtävät tulevat esille abstrakteina möykkyinä, joihin ei ole olemassa selkeitä ohjeita tai valmiita ratkaisuja – eikä yleensä työskentelyaikaakaan anneta kovin paljoa. Käsillä olevat työtehtävät saavatkin kerta toisensa jälkeen väistyä uusien ja kiireellisempien tieltä. Deadlinet seuraavat toistaan eikä työpöytä tyhjene koskaan.
Tietoa on maailmassa tällä hetkellä enemmän kuin koskaan. Lisäksi se on helposti saatavilla. Ongelmana ei ole niinkään tiedon löytäminen, vaan kyky erotella huonoa, hyvää ja vielä parempaa tietoa.
Vaikka Wikipedian tai Googlen kautta löydämmekin tarvitsemamme tiedon helposti, ei se välttämättä ole koko totuus asiasta. Meidän tulisi löytää myös luotettavamman ja monipuolisemman tiedon pariin. Sitäkin on saatavilla helposti.
Ensimmäinen vastaus tuo esille vasta yhden näkökulman, mutta totuuksia voi olla useampiakin. Jos emme halua toistaa valmiita vastauksia, on syytä tutustua useampiin totuuksiin, erilaisiin näkökulmiina ja löytää oma ratkaisunsa näiden perusteella.
Heli Antila
Ajatuksia viestinnästä - ja vähän muustakin 